u u t i s e t
a r v o s t e l u t
e n n a k o t
a r t i k k e l i t
h a r d w a r e
k i l p a i l u t
y l l ä p i t o
b b s
a r k i s t o
p a l a u t e


Domain-paketit alkaen 98 € / vuosi. www.neutech.fi







 
Legendaarisin elokuvarepliikki on..


Yipee-ki-yay, motherfucker
I'll be back!
Legendaarista!
I am your father!
No ei mikään näistä!

Arvostelu


 
 Operation Flashpoint: Resistance
Julkaistu: Kesäkuu 2002
Minimi: Samat kuin Flashpointilla + 550 megatavua kiintolevytilaa. Vaatii alkuperäisen Operation Flashpointin.
Testikone: AMD Athlon 1200 MHz, 512 RAM, Ati Radeon 64Mt ViVo, Windows ME.
Moninpeli: TCP/IP, 2-32 pelaajaa.
Peligenre: Taktinen sotaräiskintä
Demo: Operation Flashpoint: Resistance - Demo
Linkit: Operation Flashpoint: Resistance - Kotisivu

Arvostelukappale: PLAN 1
Arvostelija: Jarmo Pitkänen

  


Maailman realistisimmaksi sotasimulaattoriksikin kehuttu Operation Flashpoint ilmestyi melko mahtavan hypen saattelemana vuoden 2001 kesäkuussa. Peli myi kuin häkä, eikä mennytkään kuin puolisen vuotta, ennen kuin peli sai ensimmäisen virallisen lisäosan. Red Hammer päästi pelaajan toistamaan Flashpointin tarinan, tällä kertaa kuitenkin venäläissotilaan näkövinkkelistä.

Nyt Everonissa paukkuu jälleen ja tällä kertaa pelaaja lyödään kotiseutuaan puolustavan entisen ammattisotilaan housuihin.

Juonta kuljettavat, pelin omalla enginellä toteutetut välianimaatiot ovat komeata katsottavaa.
Pelin sankari Viktor Troska pelkää tuhansien kuolevan.

Makea juoni
Operation Flashpoint: Resistance sijoittuu aikaan ennen alkuperäisen Flashpointin ja Red Hammerin tapahtumia. Nogovan saari, joka sijaitsee aivan Flashpointista tutun saariryhmän kupeessa, on entisen erikoisjoukkojen sotilaan, Viktor Troskan, kotisaari. Rauhaisa elämänmalli saarella sekoaa täysin, kun puna-armeija yllättäen aloittaa maihinnousun. Pian saarella syntynyt vastarintaliike kääntyy kokenutta johtajaa etsiessään Troskan puoleen, eikä mene kauaa, kun mies huomaa olevansa terävin piikki Neuvostoliiton lihassa. Alkaa kamppailu täysin ylivoimaista vihollista vastaan.

Resistancen juoni on mitä mainioin, tarinan edetessä pelaaja kiintyy rooliinsa aivan huomaamattaan. Kun useimmat vastarintaliikkeen sotilaat ovat normaaleja työmiehiä, on ammattisotilaan taustan omaava johtaja paljon vartija. Pienen vastarintaliikkeen taistelu suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan tuntuu toivottomalta, eikä maan nukkehallitukselta ole apua odotettavissa. Yksin on siis pärjättävä.

Aivan ensimmäiseksi vastarintaliike tarvitsee aseita ja ammuksia. Näiden hankkiminen onkin lisäosan kampanjan ensimmäisten tehtävien päätavoite. Pääasiassa sotatarvikkeita rötöstellään voitonvarmoilta neuvostotovereilta, mutta välillä apua siunaantuu yllättäviltäkin tahoilta. Hyvin suunniteltujen iskujen ansiosta vastarintaliike saa häirittyä ylväiden neuvostojohtajien yöunia, mutta vain jos tehtävät saadaan suoritettua täysin suunnitelmien mukaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi Resistancen tehtävät ovat helpoimmallakin vaikeusasteella useimmiten todella haastavia. Siinä missä pelaaja Flashpointissa sai anteeksi monia virheitään, johtavat samankaltaiset virheet nyt useimmiten laajaan verilöylyyn ja tehtävän päättymiseen. Myös viholliset ovat paljon välkympiä. Neuvostosotilaat tuntuvat kiertävän selustaan mikäli se vain on mahdollista, ja käyttävät maastoa hyväkseen paljon aiempaa paremmin. Tämä tuo tietenkin peliin lisää realistisuutta ja haastetta. Kun kukkulalla metsän suojissa lymyilevä tarkka-ampuja listii viisikin kertaa peräkkäin sen saman mättään juurelle, alkaa pelaaja uhkaavasti puida nyrkkiä tilanteen realistisuudesta huolimatta. Neuvostotoverit osaavat liikkua erittäin hyvin myös tankeilla, sillä useissa tehtävissä tulee vastaan tilanteita, joissa vastapuolen tankit ovat päässeet kiertämään selustaan. Vaikkei rautahirviöitä vastaan tarvitsekaan lähteä jalkamiehin, on vihollisella tässäkin suhteessa suuri määräenemmistö. Omat panssarit kannattaa heti tilaisuuden salliessa komentaa taktisiin paikkoihin, joiden turvista vastapuolen tankkikolonnan väijyminen onnistuu näppärästi.

Normaalin 20 tehtävää käsittävän vastarintakampanjan lisäksi Resistance sisältää myös viisi yksinpeli- ja yhdeksän moninpelikarttaa. Molempien toteutus on ensiluokkaista ja satakunta neliökilometriä lisää pelialuetta tuova Nogovan saari on tervetullut uudistus. Myös varusteiden ja aseiden siirtyminen tehtävästä toiseen on nyt totisinta totta. Näin ollen esimerkiksi maastosta vahingossa löytynyt tarkkuuskivääri palvelee myös seuraavassa tehtävässä. Vastarintasoturit säilyvät nekin rinnalla tehtävästä toiseen ja välillä nyppii oikein kunnolla, kun hyvin palvellut mies kaatuu vieressä. Resistancen myötä moninpeli on uusien karttojen lisäksi kokenut myös suurempia uudistuksia, sillä valitettavan laginen moninpelikoodi on kirjoitettu kokonaan uusiksi. Nyt nettipeli toimii ihailtavan hyvin myös hitaammilla yhteyksillä, vaikka modeemilla ei nettipeleihin ole asiaa vieläkään. Tämä on kuitenkin pieni hinta siitä, että taisteluareena on käytännössä rajoittamaton. Yksinpelitehtävien anti jää melko vähäiseksi, sillä ne on tahkottu läpi nopeasti. Pelin upea kampanja tasapainottaa onneksi yksinpelitehtävien vähyyttä.

Dragunov-kivääri näyttää kyntensä.
Kylä täynnä siltaa vartioivia kommareita.

Grafiikka kohentunut
Uusia aseita, ajoneuvoja ja rakennuksia löytyy vino pino. Vaikka suurin osa vihulaisista napsitaankin perinteisellä AK:lla, pääsee pelaaja nyt räiskimään niin Scorpionilla, G3:lla, Steyr Augilla kuin Glock 17 –pistoolillakin. Yhteensä vihulaista voi niittää jo yli 25 aseella ja lähes yhtä monella erilaisella kulkuneuvolla. Jopa Neuvostoliiton ylpeys, BMP-2 -miehistökuljetusvaunu, joka aseistuksensa puolesta heittää luun kurkkuun amerikkalaisille M1A1 Abrams –panssareille, on mahdollista ottaa luvattomasti käyttöön kampanjan aikana. Suurin osa vastarintataisteluista kuluu kuitenkin vanhempien T-55- ja T-72-tankkien ohjaimissa. Uudet aseet ja kulkuneuvot pääsevät parhaiten esille moninpelissä, jossa useimmat uutuudet ovat saatavilla esteittä.

Lisäosan myötä Flashpointin grafiikkamoottori kokee huomattavia parannuksia. Uudet tekstuurit ovat huimasti aiempaa tarkempia ja uudet henkilöhahmot huomattavasti paremmin animoituja. Myös maasto on nyt paljon yksityiskohtaisempaa. Siinä missä Flashpointin taistelut käytiin lähestulkoon avoimella maalla, tuo Resistance puskia ja puita mannerta koristamaan. Valitettavasti yksityiskohtainen maasto kätkee paremmin myös vihollisia, joten varsinkin yksittäisten tarkka-ampujien havaitseminen voi pahimmillaan olla tuskaa.

Grafiikkamoottorin hiomisen tuloksena myös näkökenttä on laajentunut huomattavasti. Maasto ei enää verhoudu usvaan, vaan vihollisen yksiköt on mahdollista nähdä aiempaa kauempaa. Tämä helpottaa elämää huomattavasti kun matkaa taitetaan nopeilla (helikopterit, lentokoneet) kulkuneuvoilla, joiden aseilla on pitkä kantama. Vaikka näkökenttä on laajempi ja ympäristö sekä yksiköt tarkempia, pyörii Resistance silti silminnähden alkuperäistä Flashpointia sutjakammin. Jopa alkuperäistä peliä vaivannut kursorin hitaus loistaa poissaolollaan. Kaikkia pelimoottorin ongelmia ei kuitenkaan ole poistettu. Erityisen häiritsevää on ohjata aseetonta, siviilipukuista Troskaa. Tikapuita noustessaan mies heittää olemattoman aseen selkäänsä ja istuutuessaan nojaa hän niin ikään näkymättömään aseen tukkiin. Tämä on erittäin häiritsevän näköistä, vaikkei itse pelinautintoa radikaalisti vähennäkään.

Luvattomasti käyttöönotetusta jeepistä löytyy vääntöä.
Troska määrä pojat tankkeihin.

Uudistuksia vähän mutta tarpeeksi

Resistance tuo Flashpointiin paljon uutta. Alkuperäisen pelin perin pohjin kalunneelle pelaajalle se on taivaan lahja. Uusi kampanja on varustettu erinomaisella juonella ja uudet aseet, varusteet, pelialueet sekä kulkuneuvot tuovat peliin paljon uutta puhtia. Itse pidän kovasti altavastaajan asemassa taistelusta, mutta kaikki eivät varmasti ole tätä mieltä. Resistancen kampanja on paljon Flashpointia ja Red Hammeria vaikeampi, mutta samalla myös palkitsevampi. Mikään ei tunnu paremmalta kuin läpäistä kenttä useiden tuntien uurastamisen päätteeksi.

Lisälevyn optimoidun grafiikkaenginen ansiosta pelin graafinen olemus paranee huomattavasti, kaupan päälle se myös pyörii sujuvammin kuin Flashpoint tai Red Hammer. Moninpelaajalle Resistance on pakko-ostos. Uusi optimoitu moninpelikoodi ja yksityiskohtaisemmat moninpelikentät mahdollistava lisäosa jättää entiset moninpelitasot kauas taakseen. Niin uudet yksiköt kuin aseetkin pääsevät täydellisesti oikeuksiinsa vasta moninpeliareenoilla.

Vaikka Resistance sisältääkin useita kaivattuja parannuksia, uuden kampanjan ja useita uusia aseita, jää sen hintalappu silti hieman mietityttämään. Ilmaisena päivityksenä Resistance olisi täydellinen paketti, mutta harva jäänee siitä pulittamaansa hintaakaan katumaan.



-
1.10.2002


  

    Hyvää
+ Hyvä juoni
+ Lisää Flashpointin elinikää
+ Moninpelin uudistukset

   Huonoa
- Paikoin liiankin haastava
- Ongelmat grafiikkaenginen kanssa
- Kampanjan loppu jää sapettamaan

Lyhyesti
Hyvä lisäosa mahtavaan sotapeliin.


 93